Naistenpäivää

Silmukkasiskot tapasivat naistenpäivänä koruilun merkeissä, syömistä unohtamatta... Itse korjasin suurimman osan koruiluajasta musta-vihreää helmikoruani. Sitä, jonka tein tammikuussa. Pari päällyshelmeä meni silloin killiin ja halusin vaihtaa ne. Päällyshelmiä on äärimmäisen vaikea saada auki ja irti rikkomatta vaijeria. Onnistuin pitkällisen ähräyksen jälkeen saamaan helmet pois vaijeria katkaisematta. Korun korjauksen lisäksi kokeilin ensimmäistä kertaa Memory-vaijeria. Helminä korussa käytin viime viikolla kädentaitomessuilta ostamiani vihertäviä keraamisia litteitä kiviä, tummanharmaita stardust-helmiä sekä ystävältäni saamiani kullanruskeita siemenhelmiä. Koru on kuvassa oikealla.

Vasemmalla ylhäällä ystäväni ihania ruskeita Memory-vaijeri -rannekoruja, alhaalla viinilasimerkkejä, oikealla oma kokeiluni

Koruja paljon tehnyt ystäväni opasti toista Siskoa vaijerikorun teossa. Hieno koru siitä syntyikin. Tässä helmiä vielä sommitellaan "korupohjan" päällä:

Otin kuvan kaikista tänään mallina olleista koruista. Suurin osa on ystäväni koruja, muutama minun kokeiluni:

Yksi Siskoista tilasi minulta punaiset puuhelmikorvakorut. Sain ne jo melkein tehtyä, mutta en harmikseni löytänyt jemmoistani pihtejä, joilla olisin voinut vääntää korupiikin lenkiksi. Itselleni tein samalla innolla ampparikorvikset, joissa siis toinen helmi on musta, toinen keltainen. Korviksista puuttuu enää koukut.

Sitten viime bloggauksessa mainitsemiini keskeneräisiin neuleisiin:

#1 keskeneräinen neule: Ensimmäisenä keskeneräisistä käsitöistäni esittelyyn pääsevät punaiset polvarit. Kyllästyin joustinneuleen neulomiseen aikanaan ja siirryin tekemään muita käsitöitä. Nämä sukat tahdon saada valmiiksi tänä keväänä. Ensimmäisenä on pakko kuitenkin varmistaa, että varastoistani löytyy lisää tuota viininpunaista seiskaveikkaa. Mitä jos ei löydykään?! Ehkä teen sitten toiseen sukkaan kuvion punaisella ja itse sukan vihreällä!

Sukan yläreunan kuvio löytyi minulle neulomista opettaneen nyt jo yli 70-vuotiaan tuttavani kirjasta Sata kansanomaista kuviokudinmallia. Hän oli saanut kirjan tädiltään lahjaksi 1950-luvulla. Kirjassa on ihania kuvioita, joita voi käyttää esimerkiksi sukanvarsiin tai lapasiin. Minulle iski tietysti kirjan nähtyäni hinku saada se myös itselleni. Googlettelin aikani, josko kirjaa löytyisi jostain uudistettuna painoksena. Kirjasta oli tehty näköispainos vuonna 2008, mutta painos oli loppu kaikkialta. Ainoa paikka, josta kirjaa näytti vielä saavan oli Juju-kerho, mutta en halunnut liittyä sinne. Liittyminen olisi taas kuitenkin velvoittanut tilaamaan kaikenlaista ennen kuin kerhosta olisi päässyt eroon. Sinänsä Juju-kerhosta varmasti saisi paljon kivoja käsityöaiheisia kirjoja, mutta minun on parempi pysyä kaukana sellaisista houkutuksista. Älysin sitten kurkata Huuto.netistä tuota kaipaamaani kirjaa ja siellä oli kuin olikin kirja myynnissä todella edullisesti. Niinpä huusin vuoden 2008 todella hyväkuntoisen painoksen itselleni ja se on yksi aarteistani.

Seuraavassa postauksessa on sitten luvassa lisää keskeneräisiä neuleita.

Tässä vielä naistenpäivän kuva meiltä:

Dominot

Viime sunnuntaina otin itseäni niskasta kiinni ja tikuttelin dominoihin vihdoin peukut. Miten se peukkujen teko voikin aina olla niin vaikea aloittaa?! Niin pieni, mutta niin vastenmielinen homma. Blogin kirjoittaminen toimii hyvänä kannustimena, koska haluan kuitenkin esitellä täällä aikaansaannokseni, niin on pakko saada tekeleet valmiiksikin. Tykkään dominoistani kovasti. Ne täytyisi vielä höyryttää, mutta tältä ne näyttävät:

 

Lankana Novita Nalle, ruskea (009), puikkokoko: 3

Olen miettinyt uusia bloggausaiheita ja keksin, että voisin seuraavaksi esitellä täällä keskeneräisiä töitäni. Jospa sitten saisin puhtia tehdä niitäkin valmiiksi. Kun oikein mietin, niin minulla on varmaan ainakin kymmenen keskeneräistä työtä odottamassa inspistä... Ainakin kolmet villasukat, joista jo ensimmäinen sukka on jäänyt kesken; yhdet villasukat, joiden varret on tehty, mutta loppuosa puuttuu; lapaset, joista puuttuu enää vain peukalo; tunika, jonka olen miettinyt purkavani ja tekeväni langasta kesäisen boleron; boleronalku, joka jäi kesken kamalien metallipuikkojen takia. Nyt minulla on puntti ihania puisia pyöröjä, joten saisin boleron tehtyä valmiiksi. Lisäksi kesken on villainen bolero, joka on ollut jo käytössäkin, mutta siitä puuttuu vielä virkattu pitsireuna. Ja varmasti kaapeista löytyy vielä muitakin kesken jääneitä töitä...

Dominoiden valmistuttua päätin jatkaa tammikuussa Kustaankartano-reissulla aloittamani villasukat valmiiksi. Ensimmäinen on nyt kantalapun kohdalla menossa. Varsinaiset Suomi-sukat, eikö? Yläreunan valkoinen osa käännetään kaksinkerroin. Kantapää on valkoinen ja teräosa tehdään taas varren tapaan sinisellä. Ohje näihin sukkiin on julkaistu Me-lehdessä tammi-helmikuussa 2013.

Huomenna koruillaan muutaman Silmukkasiskon voimin. Tapaamisen tuotoksia ja niitä keskeneräisiä neulomuksiani on sitten luvassa seuraavassa bloggauksessa.

Kädentaitomessut

Olipa aivan mahtava messupäivä! Kaksi innokasta kädentaitoilijaa oli Wanhan Sataman ovilla jo heti puoli kymmenen jälkeen. Ovenkahvassa ei voitu roikkua, kun ovet olivatkin jo auki. Odotellessamme muita porukkamme jäseniä Wanhan Sataman aula täyttyi messuilijoista. Välillä messuilla iski ahdistus, kun ihmisiä oli aivan liikaa, eikä kaikkien pöytien lähelle tahtonut päästä ollenkaan. Mutta kaikkia ihania löytöjä tuli tehtyä. Vähän hassusti taisi käydä lankalaihiksellekin, vaikka aika maltillisesti ostin lankoja sentään. Tässä lankasaaliini:

Alarivin Norot olivat reilussa tarjouksessa, koska kerät olivat repsahtaneita. Oli ihan pakko ostaa pari Noro-kerää, kun en sitä normaalihinnalla raaski koskaan ostaa. Ylärivin fuksianvärinen vyyhti sekä valkoinen kerä olivat löytö Kierrätyskeskuksen pisteestä. Maksoivat yhteensä huimat 3,50 €. Kun olimme jo lähdössä messuilta, sorruin vielä ostamaan kolme Eskimo-kerää, olivat niin ihanan värisiä. Yhteensä lankaa tuli siis ostettua 350 grammaa. Eli tämänhetkinen laihdutustulos on siis enää 350 grammaa. Noroista ajattelin tehdä tällaiset kämmekkäät. Eskimoille yritän vielä etsiskellä mallia. Ehkä teen peruslapaset tai tossut.

Olen usein messuilla ihastellut pellavamekkoja, mutta niiden hinnat ovat liian korkeat (noin 100 €). Tänään näin hallissa A ihanan keltaisen mekon, hinta 40 €! Ehdin jo ajatella, että nyt sain vihdoin kaipaamani mekon ja vieläpä keltaisena! Mutta mekot olivat poistorekissä ja koot olivat XS, XL ja XXL. Se siitä. Muualla en nähnyt edullisia pellavaisia mekkoja. Sitten löysimme kojun, jossa myytiin pellavakankaita. Jo on aikoihin eletty, mutta minä ostin 100 cm x 150 cm -kokoisen palan turkoosia pellavakangasta, 17 eurolla. Seuraavaksi täytyisi löytää kiva kaava ja sitten vain hurauttaa mekko kasaan. Mitä on tapahtumassa?! Enhän minä ompele...

Tällä kerralla annoin itselleni luvan höyrähtää messuilla myös helmijuttuihin, koska olen viime aikoina tehnyt helmijuttuja ja ensi viikon lauantaina Silmukkasiskot tapaavat koruilun merkeissä. Käsityöjuttujen lisäksi löysin messuilta pari lahjaa sekä muutaman muun kivan jutun. Ihanin messulöytöni oli ehdottomasti 1920-luvun pitsihattu:

Kahvikupposten äärellä ehdimme suunnitella keväälle kivoja juttuja. Yksi Silmukkasisko käy neuloskelemassa myös toisessa ryhmässä. He olivat suunnitelleet menevänsä keväällä lankakauppa Snurren järjestämälle yksityiskurssille. Silmukkasiskot saivat kutsun tulla mukaan. Tarkoituksena on opetella illan aikana kalanruotoneuletta. Minä olen niin mukana! Toinen erittäin innostava juttu oli ajatus osallistumisesta ravintolapäivään. Siitä ei vielä tässä vaiheessa tämän enempää, mutta olen asiasta aivan tohkeissani.

Tänään saimme myös yhden siskon Ebaysta tilaamat pyöröt. Nyt on sekä 40 cm että 60 cm puikkoja joka kokoa...

Ne peukut puuttuvat dominoista vieläkin. Huomenna sitten! Huomenna on myös jatkettava hyvin alkanutta lankalaihista.

Miten käy lankalaihiksen?

Tällä viikolla Silmukkasiskot tapaavat peräti kahdesti. Maanantaina kokoonnuimme yhden Siskon kotona neulomusten ja luonnollisesti myös herkkujen merkeissä. Silmukkasiskojen tapaamisessa oli mukana myös yhden neulojan äiti. Hän tuli palauttelemaan mieleensä, miten silmukoita luotiinkaan ja miten tehtiin oikea ja nurja silmukka. Suunnittelimme tapaamisessamme myös tulevia tapaamisiamme. Viime vuonna kävimme muun muassa Tallinnassa viikonloppureissulla ja marraskuussa reissasimme viikonlopuksi Tampereelle kädentaitomessuille. Tälle vuodelle mietimme ainakin päiväretkeä Tallinnaan, Tampereen kädentaitomessuja sekä picnic-retkeä Suomenlinnaan. Lisäksi suunnittelimme menevämme vihdoin käymään myös Järvenpään Lentävässä lapasessa.

Maanantain tapaamisessamme jatkoin dominolapasen kolmannesta ruudusta ja sain tapaamisen aikana valmiiksi  kolme ruutua. Jatkoin lapasen neulomista vielä illalla kotona Good Wifea katsoessani. Nyt lapasista puuttuu enää peukut. Uusia käsityöideoita on pää pullollaan, mutta nuo lapaset päätin tehdä valmiiksi ennen kuin aloitan mitään uutta. Pelleriini joutuu ehkä vielä vähän aikaa odottelemaan inspistä.

Seuraavaksi tapaamme lauantaina kädentaitomessujen merkeissä. Sovimme tapaavamme Wanhan Sataman ovella heti klo 10, kun messut alkavat. Yleensä olemme olleet messuilla sulkemiseen asti, joten en ole sopinut lauantaille muuta. Eilen minua ilahdutti Facebookissa ilmoitus, että olen voittanut arvonnassa pääsylipun messuille! Alkuun en meinannut ymmärtää lukemaani, vaan ihmettelin, miksi nimeni näkyy Kädentaitomessut-ryhmän julkaisussa. Tosi kiva juttu, en yleensä voita koskaan mitään.

Hiukan jännittää, miten lankalaihiksen käy messuilla... Lapasten valmistuttua olen kuluttanut tammikuun alusta lankaa himpun alle 700 grammaa. Ehkä en kuitenkaan niin paljon osta lisää lankaa. Toivottavasti! Ostoslistalla on myös helmeilyyn liittyviä juttuja, koska olemme sopineet tapaavamme 8.3. helmijuttujen merkeissä.

Neulomisen ohella olen parina viime päivänä ommellut keittiöön uusia verhoja. Kankaana verhoissa on iki-ihana Pentikin Saaga. Olen suuri Pentik-fani ja Saaga-kankaassa viehättää sen porokuvio. Kiva saada pieni pala Lappia kotiinkin. Seuraavassa postauksessa onkin sitten varmasti jo kuvia lapasista sekä uusista verhoista.

Purkoosi-ilta

Kun on neuloosi, niin välillä sen seurauksena on myös purkoosi. Ystävänpäivänä tapasimme taas porukalla yhden Silmukkasiskon kotona. Minulla oli mukana dominolapanen ja pelleriini. Pelleriiniä en vieläkään innostunut jatkamaan, joten yritin ymmärtää lapasten ohjetta. En vain millään tahtonut päästä eteenpäin. Luimme ohjetta myös yhden Siskon kanssa ja tulimme siihen lopputulokseen, että minun pitäisi purkaa toka ruutu, jota olin vähän aloitellut. Purettuani ruudun minulla oli taas käsissäni ykkösruutu, enkä keksinyt millään, mistä reunasta minun pitäisi noukkia silmukat toista ruutua varten. Niinpä vietin puoli iltaa tahkoamalla ohjetta ja pyörittämällä dominolapasen ekaa ja ainoaa ruutua käsissäni.

Koska tekeminen ei sujunut, päädyin rullailemaan ystävän lankavyyhdin kerälle ja jeesimään pudonneiden silmukoiden metsästämisessä. Loppuillasta löysin kassinpohjalta hartiahuivialoitelmani ja päätin alkaa neuloa sitä. Jo puikoille saamani huivi oli kuitenkin mielestäni liian leveä, niinpä purin aloitelman ja loin eri määrän silmukoita. Sitten huivi oli taas mielestäni liian kapea ja purin kaiken uudestaan...

Silmukkasiskojen tapaamisissa syödään aina hyvin, niin tälläkin kerralla. Itse leivoin viemisiksi lohipiirakan. Neulomisesta ei tullut otettua yhtään kuvaa, mutta ruuista illan emäntä oli räpsäissyt pari kuvaa:

Tarjolla mm. mazariini-leivoksia, keksejä, karkkeja, mutta myös hedelmiä ja pähkinöitä

Lohipiirakka

Illan emännän leipoma herkullinen terveyskakku. Ohje kakkuun löytyy täältä.

Nyt tuli todistettua se, että aivot tekevät työtä nukkuessakin. Kotiin päästyäni olin melko väsynyt ja nukahdin taas telkkarin ääreen. Parin tunnin nokosten jälkeen klo 00:40 tiesin tasan tarkkaan, miten dominolapasen toinen ruutu tehdään! Pakko oli kokeilla ja puolen tunnin neulomisen jälkeen lapasen kärki oli valmiina. Sunnuntaina sain ekan lapasen valmiiksi.

Kuluneella viikolla en ole taas saanut mitään aikaiseksi. Ilmeisesti lisääntynyt liikunta väsyttää, koska illat menevät torkkuen. Onneksi seuraava Silmukkasisko-tapaaminen on jo huomenna! Siellä jatkan dominolapasen parissa. Ehkäpä niistä jo piankin saa kuvan laitettua tänne. Ensi lauantaina on sitten kädentaitomessut. Yritän pitää pääni kylmänä lankojen suhteen.



Solmupipo

Lankalaihis junnaa tällä hetkellä paikoillaan samalla tavalla kuin blogin kirjoittajan omakin laihis... Viime viikolla oli pakko käydä ostamassa kerä (100 g) Isoveli-lankaa. Se kerä on tosin nyt jo neulottu valmiiksi tuotteeksi ja lisäksi vähän kului toisestakin kerästä, joten viimeisin pudotus n. -20 grammaa. Yhteensä siis vuoden alusta lankaa on kulutettu 600 grammaa.

Kotivinkistä bongasin jokin aika sitten kivan pipo-ohjeen ja koska pelleriinin kiilat eivät tällä hetkellä kiinnosta yhtään, kipaisin keskiviikkona kauppaan ostamaan pipossa tarvittavaa meleerattua ruskeaa Isoveli-lankaa. Saman väristä Nalle-lankaa oli onneksi omasta takaa kotona. Pipon alareuna neulottiin Nalle-langalla ja yläosa Isoveljellä. Nalle on huomattavasti tummempaa, vaikka ovat molemmat meleerattua ruskeaa. Pipon alaosa on aina oikeaa, yläosassa on aina vuorotellen 4 kerrosta oikeaa, 4 kerrosta nurjaa. Alareunassa on hauska solmu.

Pipon alareuna tehtiin Nalle-langasta 3,5 mm pyöröpuikoilla, yläosa neulottiin Isoveli-langalla 5 mm pyöröillä

Viime viikolla ennen pipon aloittamista aloitin myös viime kirjoituksessani mainitsemani dominolapaset. Yhden ruudun ehdin jo neuloa. Lapaset teen samasta meleeratun ruskeasta Nalle-langasta, jota käytin myös pipoon. Sopivat sitten yhdessä käytettäviksi. Minulla on paha tapa aloittaa uusi työ, vaikka edellinenkin on vielä kesken. Ei ole ihan yksi tai kaksi työtä, jotka odottelevat nytkin tekijäänsä. Välillä otan projektiksi tehdä jonkin keskeneräisen työn loppuun. Eräälläkin kerralla olin jättänyt villasukat kesken ja aloittanut uuden työn. Sukat lojuivat laatikossa varmaan ainakin vuoden, kunnes päätin viimeistellä ne. Ällistykseni oli suuri, kun näin, miten vähän sukat olivat enää kesken - toinen oli täysin valmis, toisesta puuttui kavennus! Kyllä oli kannattanut jättää kesken...

Huovutuksia välityönä

Löysin nätit kukkakuvioiset puunapit boleroon. Boleron ohjetta lukiessani tein pienen mokan, enkä huomannut, että käyttämälleni Naava-langalle oli ihan omat koot ohjeessa. Niinpä tekeleestä tuli vähän pikkuinen, mutta ehkä sitä voi käyttää joskus. Tai ehkä se kelpaa jollekulle ja voin tehdä itselleni uuden hieman isomman. Mietin myös, jos neuloisin alareunaan muutaman kerroksen ainaoikeaa, sillä boleroon tulisi vähän pituutta. Tässä se nyt kuitenkin on:

Keltaista pelleriiniä on tehtynä 8 kiilaa. Kaiken kaikkiaan viittaan tulee 22 kiilaa. Kuten arvata saattaa olen pitkästynyt kiilojen vääntämiseen jo monet kerrat. Jotta työstä ei tulisi pakkopullaa, väliin täytyy tehdä jotain muuta. Ostin joskus pari vuotta sitten kädentaitomessuilta punaista ja metsänvihreää Léttlopi-lankaa. Molempia yhden kerän, kun en osannut päättää kumpaa väriä ostaisin. Päätin jo ostovaiheessa tehdä langoista raidalliset tumput. Nyt langat vihdoin pääsivät tumpuiksi! Lapasista tehdään suuret, ne kutistuvat pesussa kolmanneksen.

Pestyt ja mittaansa venytetyt lapaset. Tulipa suttuinen kuva.

Seuraavaksi pitäisi taas jatkaa pelleriinin parissa. Jos tekisi kiilan ja sitten taas jonkun välityön... Kaivoin jo valmiiksi esille ruskean Nalle-kerän ja Domino-lapasten ohjeen. Jospa niitä seuraavaksi.

Lankalaihikseen palatakseni: Boleroon kului lankaa n. 250 g, huovutettuihin tumppuihin 80 g. Tämän vuoden puolella olen saanut lisäksi miinustettua lankavarastoani n. 50 grammalla alpakkalankaa (kuplakämmekkäät), 100 grammalla keinokuitulankaa (säärystimet) ja 100 grammalla Eskimo-lankaa (tossut). Ihan hyvä alku, reilu puoli kiloa kuukauden aikana!

Töihin pujottelin eräänä lauantaiyönä puuhelmistä ketjun henkilökorttia varten.